maanantai 16. helmikuuta 2009

Hiljaiseloa...

Toiseksi nuorin sairastaa taas - kuume 41 ja eilen oksensi kerran. Meidän viidestä tytästä kolme on vaaleaa, ja he kun sairastuvat on kuume varmasti siinä vähintään 41 ja tauti kestää sen 2 viikkoa. Nnämä kaksi tumempaa, minulta värityksensä saanutta, ei sairasta sitten millään, mutta jos kuume nousee lähellekään 38, ovat tytöt aivan reporankoja... Niin erilaisia ovat siskokset. Vaan kyllä tuollainen reilun 40,5 asteen kuume kyllä sitten jaksaa pelottaa jokakerta, vaikka näistä tytöistä tietää, etteivät pieniä lämpöjä pitele. Onpa muutamaan kertaan menty tytärten kanssa pii-paa-autolla sairaalaan, kun mittari on näyttänyt 41,9... Aika hurjaahan se oli silloin varsinkin, kin tytöt oli kaikki niin pieniä.

Nyt on muutenkin masennus päässyt tosi pahaksi, vaikka kriisihoito tässä päällä onkin. Mutta mihis sairaan lapsen laittaa, että itse pääsisi käymään kuntoutuksessa, ei sitten mihinkään, vaan äidinhän siinä on uhrauduttava...
Keskiviikon hoitoneuvotteluun olisi lääkärin kanssa ihan pakko päästä, että saisi sen lääkitysasian puhuttua kohdalleen. Täytyy varmaan pyytää isosiskoa, keskimmäistä, jäämään kotiin tämän toisen kanssa, jos kuume siihen mennessä olisi sen verran laskenut, että heidät pariksi tunniksi uskaltaisi keskenään jättää.

Isäntä kun on nyt sillä kurssilla ja lääkäri kielsi minulta itseltä viimeksi autolla ajon toistaiseksi, kin on 60 ml Diapamia päovässä, muiden masennus ja kipuun tarkoitettijen kolmen kolmiolääkkeiden lisäksi.. Siksi on pakko turvautua linja-autoon menomatkalla ja paluumatkan voisi sitten säästä riippuen vaikka kävelläkkin.

Siitä piti kitjoittamani, että jonkin aikaa täällä blogissani vietän todellakin hiljaiseloa, vaikka iltaisin kyllä voinnin mukaan koetan käysä katsastamassa sekä sähköpostin, että blogim ja ihan itsen, mutta kun nuo voimvt vain ovat nyt niin tajalliset. Kirjoitella en tänne jalsa, enkä kuviakaan tuolta koneelta ole tänne saanut siirrettyä, vaikkei se nyt niin iso homma olisikaan, Kortteja ei ole nyt tullut tehtyä ollenkaan, vaikka tuota materiaalia nyt sitten olisikin. Mutta kyllä kai tämä tästä vielä virkistyy.

Teidän kommenttinne kyllä ilahduttavat mieltä joka kerta yhtä paljon, joten kommentoikaa, ystävät , rakkaat!

Ja sori kirotusvihreet, tuo lääketokkura sen tekee..

4 kommenttia:

Marita kirjoitti...

Hei Taiju!

Nyt vasta hokasin, että samasta kaupungista ollaan. Miekin olen sairastellut. Tauti on melko sitkeässä mutta paistaa se aurinko risukasaankin jossain vaiheessa. Tänään on paistanut ulkonakin tosi ihanasti. Jaksamista!

Anonyymi kirjoitti...

Kohti kevättä ja kesää ollaan menossa kyllä flunssatkin häipyvät pikkuhiljaa ja masennus saa kyytiä kesä auringon myötä, jaksamista sinulle. Monelle kevät ottaa koville.

Anonyymi kirjoitti...

Sairasteleminen ei ole kivaa. Toivottavasti ovat jo parantuneet.
Nyt näyttääpi blogisi laskin, että 3000 kävijää on poikennut lukemassa postauksiasi.
Mukavaa kevättä, täällä paistaa aurinko.

TaijuS kirjoitti...

Kiitti kaikille ja iloista kevättä!