perjantai 24. helmikuuta 2012

Pienokaisen nimi

Mummun pikku-ukon nimeksi tuli sitten Dionísio Leonel Fénix. Kaunis ja rauhallinen tilaisuus pidettiin Kajaanin Pääkirkossa viime sunnuntaina. Mukana kirkossa oli päivän päätähti Dionísio, Susanna-äiti, Apolo-isä, Joni-ukki, kummit: Marianna-täti, Janita-täti ja Tiina, pikkutädit: Katariina ja Johanna, Janitan avomies Tero ja minä. Kahville Dinon kotiin tuli edellisten lisäksi pappi ja Apon pelikavereita,ja kaveri lapsensa kanssa. Kajaaniin menin jo perjantaina Sussun avuksi mm. kakun tekoon. Kakkupohjat kävi Marianna tekemässä lauantai-iltana töihin mennessään, mutta täyttäminen jäi minun tehtäväksi, koristelun taas Marianna teki sunnuntaina. Sunnuntai-iltana isä sitten haki minut, ja menin taas vanhemmilleni viimeiseksi yöksi, ennen lähtöä Turkuun. Maanantaina minulla oli taas lakimiehen luona käynti, ja siellä juteltiin Jonin valehtelemisesta oikeudessa ja muista Johannan Turkuun saamiseen vaikuttavista asioista. Minähän en saanut käräjäoikeuden lupaa Johannan muuttoon, vaan se evättiin suvun Kajaaniin jäämisellä ja suurella muutoksella tuntemattomaan paikkaan :( Onhan se tietysti suuri muutos, mutta onhan sitä muutettu maailman läpensä, ja maailman ääriinkin vielä!
Nuori perhe de Brito Medeiros.
Kummit Marianna, Tiina ja Janita.
Tarja-mummu ja pikku Dionísio, sekä Joni-ukki.
Sisarukset Katariina, Susanna, Janita ja pikku Dino, Marianna ja Johanna.
Dionísio Leonel Fénix de Brito Medeiros.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Tämä mummun pikku ihanuus saa nimen 19.2.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Marikalla arvontaa

Marikan blogissa oli taas aivan ihana arvonta. Siihen oli pakko osallistua. Jostain syystä en saanut kuvaa julkaistua :(

lauantai 4. helmikuuta 2012

Huh, pitkästä aikaa...

Kylläpä on taas aikaa hurahtanut viimeisestä kirjoituksesta. Ja kaikenlaista on tapahtunut. Marianna ja Siamak erosivat, ja Mintti muutti omaan asuntoon, jonka onkin laittanut nätiksi. Janita ja Tero muuttivat ja Susanna ja Apo muuttivat myös isompaan asuntoon lähemmäs keskustaa, Janitan seinänaapuriin, ja siellä on tullut oltua joka kuukausi Kajaanissa käydessä. Meidän yritysprojekti kaatui sitten viime metreillä päärahoittajan kieltäytymiseen, joten eläkeläisyys ja kotonaolo jatkuu. Joulukuussa oli psykiatrin kontrollikäynti, ja taas sain masennuslääkkeitä vähemmäksi, tosin syksyllä sain lääkkeet diapetekseen, joten lääkkeitä on edelleen syötäväksi asti :( Olo on kyllä hyvä verrattuna siihen, mitä se Kajaanissa silloin oli! Joulu oltiin Karin kans Kajaanissa Sussun luona. Aattona oltiin koko perhe koolla, jopa Janita ja Tero tuli sinne syömään ja viettämään iltaa, vaikka oltiin oltu kolmatta vuotta "riidoissa", eikä missään tekemisissä toistemme kanssa. Koko perheen yhteen kokoontuminen olikin paras ja ihanin lahja minulle, vaikka sain paljon muutakin! Tytöiltä sain todella kauniin villakangastakin, kolme ihanaa puseroa ja farkut. Karin kans hankittiin yhteinen joululahja, 40" taulu-tv, kun entinen telkkari alkoi sanoa sopimustaan irti. Yhteiseksi lahjaksi saatiin Mintiltä suloiset, nimikoidut tyynyliinat. Kajaanissa oltiin melkein viikko, mutta takaisin Turkuun jouduttiin lähtemään jo joulupäivän aamuna, kun Jani ja Hannu tuli Tapaninpäivänä viettämään meille sitten joulua. Uutta vuotta vastaan otettiin kotona ja puolilta öin käytiin ampumassa raketteja Karin ja poikien kanssa. Uusi vuosi alkoi hyvin odottavissa merkeissä, kun tammikuulle oli monta uutta asiaa,joista isoimmat jutut oli, kun Susannan keisarinleikkaus sovittiin 20. päiväksi tammikuuta, ja toinen iso asia oli huoltajuusoikeudenkäynti 27. päivä. Iso juttu oli myös, kun heti uudenvuoden jälkeen käytiin Kankaanpäästä hakemassa uusi perheenjäsen, collien ja saksanpaimenkoiran sekoitus, nuori tyttö. Koira on aivan ihana! Siitä piti tulla minun koirani, mutta koira valitsi isäntänsä ja on niin Karin koira, että! Katseltiin koiria netistä, Apulasta ja Koiratorilta ja muualta, ja on kyllä uskomatonta millaista käytöstä kyseisillä palstoilla on, kun niillä myydään jopa 10-12 vuotiaita koiria kovallakin hinnalla. Ennen Demiä meillä oli hankinnassa nuori Irlanninsusikoira, jonka piti olla lahjoitettava, niin loppujen lopuksi sillä olikin hintaa peräti 500€! Sinänsä halpa hinta paperikoirasta, mutta, kun sen piti olla ilmainen. Kävin taas lääkärissäkin tuon jalkani takia. Paljon siihen ei ole tehtävissä, mutta kortisonipiikin kuitenkin sain nilkkaani, ja kehoituksen tulla uudelleen, jos vaiva jatkuu. Sitten lääkäri aikoi laittaa minut fysioterapeutille tai fysiatrille, jos kipu ei lakkaa. Kari minua lääkäriin aina patistaa, itse olisin niin laiska lääkäriin menijä, etten viitsisi millään lähteä. 7. päivä oltiin Hannan 50-vuotispäivillä Pöytyällä, ja vietiin lahjaksi tekemäni ruusunnupu-tiffanytyö. Anoppilaan meni muuten joululahjaksi myös omatekoinen tiffany-tuikkulyhty. Nyt olisikin intoa tehdä tiffanytöitä taas pitkästä aikaa, mutta tilaa ei tällä hetkellä siihen ole :( 9. päivä sitten tuli Apololta tieto, että Susanna on sairaalassa supistusten takia ja sektio oli määrätty tehtäväksi klo 15. Siinä meni päivä hermoillessa, mutta sain kuitenkin onneksi Susannalta ja Apolta väliaikatietoja, miksi syntymä viivästyy. Kajaanissa oli sattunut vakava liikenneonnettomuus, jonka uhreja paikkailtiin leikkurissa, ja siksi Sussu joutui odottamaan ja odottamaan. Lopulta vähän vaille 10 illalla sain tiedon, että nyt sitten olin täydellisen pojan ikionnellinen mummu <3 Pojalla oli mittaa 49,5 cm ja painoa 3 310 g.
Minä riensin Kajaaniin moista ihanuutta ihastelemaan heti, kun äiti ja poika pääsivät kotiin 14. päivä. Olin siellä hoitamassa poikaa kaksi ihanaa viikkoa ja rakastuin pieneen heti. Päivä ennen oikeudenkäyntiä kävin lakimieheni luona keskustelemassa seuraavan päivän oikeudenkäunnistä ja sieltä menin vanhempieni luokse. Sieltä sitten isä vei minut perjantaiaamuna ensin poliisitalolle, josta kävelin takaisin. Join kahvit pikaisesti ja sitten isä vei minut jo junalle ja kahden viikon reissuni oli sitten päättymässä ja palasin kotiin, Turkuun. Oikeudenkäynti ei mennyt ihan niin, kuin piti, kun tuomari oli sairas ja siirsi päätöksenannon kansliapäätöksenä 8.2. Itse oikeudenkäynti kyllä pidettiin, mutta sekin meni pipariksi, kun "armas" ex-mieheni kehtasi valehdella monta tärkeää asiaa!! Nyt ei auta muu, kuin odottaa keskiviikkoon, ja toivoa parasta!! Kortteja ei ole tullut tehtyä yhden yhtä, mutta onhan noita entisiä monta kenkälaatikollista!