Sairastelua

Perhe on sairastanut sitä 41 asteen kuumetta näihin asti, ja itse olen osastolla - masennuksen takia, kun voimat vain loppuivat! Täällä olen ollut viime torstaiaamusta saakka ja ainakin pari päivää vielä menee, pahimmassa tapauksessa kauemminkin. Pakkohan minun täällä ei olisi olla, mutta parempi näin, kuin, että olisin uupunut ihan totaaliseen lamaan kotona. Helppoa ei ole, mutta eihän elämän ole tarkoituskaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista, johan siitä menisi hohto elämästä sillä tavoin, eikä mistään asiasta osaisi iloitakaan.

Poikkesin ulkoilulenkillä sairaalan pääaulassa olevaan kirjastoon, ja huomasin ilokseni, että ovat tänne saaneet kaksi asiakaskonetta. Ehkä käyn täällä toisenkin kerran, jos vain jaksan.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka olette täällä käyneet vierailulla, ja jättäneet niin ihania kommentteja. Kunhan tästä tokenen ja kotiin pääsen toivottavasti huomattavasti virkeämpänä, jaksaisin sitten olla taas täällä blogissakin ahkerammin. Nyt voimat ovat tosi vähissä, kun itse olen täällä osastolla ja se kamala henkinen huoli kotona kovasti sairastavista lisänä.

No, toivottavasti se kevät tuo auringon säteet risukasaankin...