torstai 26. helmikuuta 2009

SAIRASTELUA EDELLEEN

Edelleen vaan sairaalassa ollaan. Muu porukka on kuitenkin toipunut on niin, että ovat kouluun ja kurssille päässeet-onneksi!

Minulla oli hoitoneuvottelu eilen, ja olivat sitä mieltä, että edelleen olen liian uupunut hoitamaan isoa katrasta ja sitä huushollia, kun isäntäkin on siellä kurssilla. HUH toivotavasti ne nyt eivät koko jäljellä olevaa kurssiaikaa, reilua kuukautta, minua aio täällä pitää!!
Onneksi minulla on täysin vapaa kulku, joten lenkillä olen käynyt ja nauttinut alkavasta keväästä. Ja eilen sain myös lauantaista sakka aloittaa päivälomat kotona, eli vain yöt käyn täällä osastolla. Tämä sopimus on voimassa nyt lauantaista viikon eteenpäin, eli ainakin sen ajan olen kai virallisesti sairaalassa.
Varsinainen show sinänsä sekin noine kulkuineen, mutta silti 120Xparempi, kuin jatkuva sairaalassa olo.

Että sellaista lyhyesti tällä kertaa.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Sairastelua

Perhe on sairastanut sitä 41 asteen kuumetta näihin asti, ja itse olen osastolla - masennuksen takia, kun voimat vain loppuivat! Täällä olen ollut viime torstaiaamusta saakka ja ainakin pari päivää vielä menee, pahimmassa tapauksessa kauemminkin. Pakkohan minun täällä ei olisi olla, mutta parempi näin, kuin, että olisin uupunut ihan totaaliseen lamaan kotona. Helppoa ei ole, mutta eihän elämän ole tarkoituskaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista, johan siitä menisi hohto elämästä sillä tavoin, eikä mistään asiasta osaisi iloitakaan.

Poikkesin ulkoilulenkillä sairaalan pääaulassa olevaan kirjastoon, ja huomasin ilokseni, että ovat tänne saaneet kaksi asiakaskonetta. Ehkä käyn täällä toisenkin kerran, jos vain jaksan.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka olette täällä käyneet vierailulla, ja jättäneet niin ihania kommentteja. Kunhan tästä tokenen ja kotiin pääsen toivottavasti huomattavasti virkeämpänä, jaksaisin sitten olla taas täällä blogissakin ahkerammin. Nyt voimat ovat tosi vähissä, kun itse olen täällä osastolla ja se kamala henkinen huoli kotona kovasti sairastavista lisänä.

No, toivottavasti se kevät tuo auringon säteet risukasaankin...

maanantai 16. helmikuuta 2009

Hiljaiseloa...

Toiseksi nuorin sairastaa taas - kuume 41 ja eilen oksensi kerran. Meidän viidestä tytästä kolme on vaaleaa, ja he kun sairastuvat on kuume varmasti siinä vähintään 41 ja tauti kestää sen 2 viikkoa. Nnämä kaksi tumempaa, minulta värityksensä saanutta, ei sairasta sitten millään, mutta jos kuume nousee lähellekään 38, ovat tytöt aivan reporankoja... Niin erilaisia ovat siskokset. Vaan kyllä tuollainen reilun 40,5 asteen kuume kyllä sitten jaksaa pelottaa jokakerta, vaikka näistä tytöistä tietää, etteivät pieniä lämpöjä pitele. Onpa muutamaan kertaan menty tytärten kanssa pii-paa-autolla sairaalaan, kun mittari on näyttänyt 41,9... Aika hurjaahan se oli silloin varsinkin, kin tytöt oli kaikki niin pieniä.

Nyt on muutenkin masennus päässyt tosi pahaksi, vaikka kriisihoito tässä päällä onkin. Mutta mihis sairaan lapsen laittaa, että itse pääsisi käymään kuntoutuksessa, ei sitten mihinkään, vaan äidinhän siinä on uhrauduttava...
Keskiviikon hoitoneuvotteluun olisi lääkärin kanssa ihan pakko päästä, että saisi sen lääkitysasian puhuttua kohdalleen. Täytyy varmaan pyytää isosiskoa, keskimmäistä, jäämään kotiin tämän toisen kanssa, jos kuume siihen mennessä olisi sen verran laskenut, että heidät pariksi tunniksi uskaltaisi keskenään jättää.

Isäntä kun on nyt sillä kurssilla ja lääkäri kielsi minulta itseltä viimeksi autolla ajon toistaiseksi, kin on 60 ml Diapamia päovässä, muiden masennus ja kipuun tarkoitettijen kolmen kolmiolääkkeiden lisäksi.. Siksi on pakko turvautua linja-autoon menomatkalla ja paluumatkan voisi sitten säästä riippuen vaikka kävelläkkin.

Siitä piti kitjoittamani, että jonkin aikaa täällä blogissani vietän todellakin hiljaiseloa, vaikka iltaisin kyllä voinnin mukaan koetan käysä katsastamassa sekä sähköpostin, että blogim ja ihan itsen, mutta kun nuo voimvt vain ovat nyt niin tajalliset. Kirjoitella en tänne jalsa, enkä kuviakaan tuolta koneelta ole tänne saanut siirrettyä, vaikkei se nyt niin iso homma olisikaan, Kortteja ei ole nyt tullut tehtyä ollenkaan, vaikka tuota materiaalia nyt sitten olisikin. Mutta kyllä kai tämä tästä vielä virkistyy.

Teidän kommenttinne kyllä ilahduttavat mieltä joka kerta yhtä paljon, joten kommentoikaa, ystävät , rakkaat!

Ja sori kirotusvihreet, tuo lääketokkura sen tekee..

perjantai 6. helmikuuta 2009

Askartelukirppis

Illalla törmäsin johonkin blogiin, ja sieltä toiseen (sellaistahan se surffailu on :)). Paljastui, että huomenna avataan blogimaailmaan uusi ihana askartelukirpputori, jonne ihmiset saa laittaa myyntiin itselleen tarpeetonta askarteluihanaa. Kirppis toimii vanhanajan kirppisperiaatteella, mutta nykyaikaisen virtuaalisesti. Ei siis ole toinen "Huutonetti", vaan ihan aito kirpputori.

Odotan innolla huomista ja tulevaa avajaiskautta. Ihan mahtava idea, ja juuri tuollaista olen kaivannutkin! En sitten ollenkaan pidä noista "huutokirppiksistä".
Nappi tuonne ihanuuteen löytyy tuolta blogini sivusta. Kannattaa sitten käydä tutustumassa. Minä en ainakaan meinaa millän malttaa odottaa sinne pääsyä...

Blogivoitto saapui kotiin

Sukarin blogista saamani blogivoitto saapui tänään paksussa kirjekuoressa. Ja aah, mikä sisältö sieltä löytyikään... Ihanan värisiä neliökorttipohjia kuorineen, niille sellofaanipussit, oranssia leveää kuvionauhaa kesäisiin kortteihin, ihania kortistepapereita, tarrahelmiä ja kasa aivan ihania nauhoja - IIK!!! Tuhannet, tuhannet kiitokset näistä ihanuuksista!
Sormet syyhyää päästä tekemään kortteja kaikista noista viimeaikoina saamistani ihanuuksista, jotka tuntuvat aivan taivaalta minulle!

Laitan kuvia sitten myöhemmin, mutta ihan varmasti ihastutte niihin, niin kuin minäkin...

torstai 5. helmikuuta 2009

Leimasin ostoksia

Tilasin Marjuskalta muutamia leimasimia, ja oliki tosi pikainen toimitus, sillä leimasimet kotiutuivat minulle jo tänään! Tuhannet kiitokset Marjalle!
Nyt minulla on kolme uutta Magnolian leimasinta, ja ensimmäiset omat joululeimasimet, eli kaksi leimasinta ensi jouluksi, olikohan ne Sugar Nellietä.. Yllärinä oli pari suloista pikkuleimasinta, mansikka ja pilvenhattara. Kuvaan lähetyksen sitten päivänvalolla, niin saan niistä paremman kuvan tänne.
Muutenkin pitäisi alkaa kuvata leimasimet uudelleen, kun niitä on tullut joitakin hankittua edellisen kuvauksen jälkeen.

Sain myös isännältä lohdutukseksi uusimman Cardmaking-lehden, jonka mukana oli monta ihanaa leimasinta. Mies aloittaa kurssin maanantaina, ja arvasi ihan oikein, että minulla olisi paha mieli päiviksi yksinjäämisestä, niinpä hän ilahdutti minua tuollaisella lahjuksella. Ihana mies!

Vaikka sen verran muutosta on minunkin viikkoihin tullut, että tuon isännän kahden kuukauden kurssin ajan olen viikolla joka päivä siellä Ryhmätalolla touhuamassa. Sen verran huonosti on mennyt tämän masennukseni kanssa, niin lääkäri ottikin minut yllättäen jututettavaksi, muutti ensihätään vähän lääkitystä ja määräsi minut käymään "talolla" ma-pe, ettei tarvitse jäädä yksin kotiin koko päiväksi. Uudelleen masennustilannetta katsotaan kyllä vielä kahden viikon päästä.

Tiistaina ja eilen keskustelujen lomassa aloittelin useampiakin lasitöitä. Useampia siksi, kun siellä on vain yhdet laitteet (omiani en siellä viitsi alkaa raahata mukana, vaikka sekin olisi mahdollista), joten siellä joutuisi jonottamaan sekä koneleikkaukseen, hiontaan, että kolvaukseen. Nyt työnalla on pari erilaista tiffanysydäntä tyttären ystäville ystävänpäivälahjaksi, ystävän tilaama pikkuinen tiffanyenkeli, sekä itselle kissankellot-sulatustyö.
Näiden leikkaamiseen käytin ihan ensimmäistä kertaa hiomakoneeseen asennettavaa lasileikkuria. Hidas, mutta muuten melkoisen kätevä kapistus.
Laittelen sitten myöhemmin tänne kuvia niistä lasitöistäkin, kunhan vain työt valmistuvat. Vanhoja töitäni olen osan kuvannut, muutama taitaa löytyä ihan Photophuketistakin, mutta suurin osa on kyllä kokonaan kuvaamatta. Osasta kuvia ei edes saa, kun ovat lähteneet lahjoiksi, pääasiassa tytärten kavereille.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Viikonloppu taas ohi

Niin on taas sunnuntai-ilta. Laitan tähän taas tuon uusimman Jehkottaren haastemallin, jonka on tehnyt Paula. Haastavan ja kivan näköinen malli, ja siitä tehtyjä kortteja olen vilkuillut sen verran, että ihania ovat, jokaisella.
Voi, kun tästä piristyisi ja jaksaisi itsekin osallistua näihin haasteisiin. Edellisen mallin mukaan tein heti perjantaina kortin, mutta kuvaa vaille valmiiksi se sitten jäi... Pitäisi kiinnittää siihen yksi ainut vaivainen leimakuva, niin kortti olisi valmis, mutta kun väsähdin, niin väsähdin. Eli se(kin) jäi siis osallistumatta haasteeseen. HUOH!!!

Sellainen kaatoväsymys painaa, että vain telkkaria tulee tämän netissä surffailun lisäksi katsottua. Tiistaina minulla taas omasta pyynnöstä alkaisi käynnit Mielenterveyskuntoutujien Ryhmätalolla, aluksi oli sovittu tiistai ja keskiviikko käyntipäiviksi. Mutta nyt sekin on kaatumassa puihin koko suunnitelma, kun isäntä pääsi just autoalan kurssille ja sai mahdollisuuden hankkia todella edullisesti sitä kautta kuorma-autokortin. Kurssi alkaa viikon päästä maanantaina ja kestää 8 viikkoa.

Minun Ryhmätalolle meno meinaa kaatua nyt sen takia, kun meillä on vain yksi auto, jolla isäntä kulkisi kurssille ja samalla veisi vanhimman tyttären omaan työssaoppimispaikkaan. No, ei siinä mitään, kyllä minäkin siinä 7-hengen autossa mahtuisin kulkemaan, mutta ongelmana on ekaluokkalaisen kouluun lähtö niinä aamuina. Minä olen ollut kotona 18 vuotta, eli olen aina ollut laittamassa lapset kouluun, eikä varsinkaan tämä ekaluokkalainen osaisi yksin herätä ja laittautua kouluun, vaikkei koulumatka pitkä olekaan. Sattui vielä niin "hyvin", että tytöllä alkaa juuri niinä kahtena aamuna koulu yhdeksältä, ja meidän muiden pitäisi lähteä jo ennen puoli kahdeksaa. Ja taas iso HUUOOOHHH!!!
Aluksi iloitsin, että asia järjestyi niin hyvin, kun Ryhmätalo, tyttären työssäoppimispaikka ja isännän kurssipaikka sattui kaikki samalle suunnalle ja jopa melko lähekkäin, ja alkamisajatkin sopivasti, joten samalla autolla kulkeminen olisi sopinut tosi hyvin. Enpä muistanut, että nuorimmaisen koulu alkaa juuri noina kahtena aamuna yhdeksältä, eikä kahdeksalta, jolloin hänkin olisi päässyt kyydissä, kun sekin koulu tuossa matkanvarrella olisi ollut. PAAH...

Se Ryhmätalo on paikka jossa pääsisin taas tekemään rakastamiani lasitöitä ja kaikenlaista muutakin askartelua, ja lisäksi siellä tapaisi muita samassa tilanteessa olevia.
No, lasitöitähän voisin tehdä kotona omilla välineilläkin, mutta eipä ole kiinnostanut, kun ei siinä niitä vertaisia ole juttelemassa ympärillä. Tai oikeastaan tiffanytöiden teko jäi reilu kaksi vuotta sitten, kun fibromyalgiani alkoi äityä niin pahaksi, etten kyennyt leikkaamaan lasia, enkä seisomaan niin kauaa paikallani, kuin lasitöissä työvaiheet vaatisivat.

No, ensi viikolla ainakin pääsen sinne, mutta jatkolle täytyy koettaa keksiä jotakin. Matka on sen verran pitkä ja koko matka vielä ylämäkeä, ettei tällä kunnolla kävellen sinne kulkeinen onnistu. Jospa kaikki kuitenkin järjestyy..

Mutta nyt saa valitus loppua, ja ihailen hetken vielä tekemisiänne ennen nukkumaan menoa.

Ai niin, ja suur-kiitokset kaikille, jotka olette blogissani vierailleet ja tänne kommentoineet. Se on ainoa asia, joka viime aikoina on jaksanut mieltäni ilahduttaa!