sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Viikonloppu taas ohi

Niin on taas sunnuntai-ilta. Laitan tähän taas tuon uusimman Jehkottaren haastemallin, jonka on tehnyt Paula. Haastavan ja kivan näköinen malli, ja siitä tehtyjä kortteja olen vilkuillut sen verran, että ihania ovat, jokaisella.
Voi, kun tästä piristyisi ja jaksaisi itsekin osallistua näihin haasteisiin. Edellisen mallin mukaan tein heti perjantaina kortin, mutta kuvaa vaille valmiiksi se sitten jäi... Pitäisi kiinnittää siihen yksi ainut vaivainen leimakuva, niin kortti olisi valmis, mutta kun väsähdin, niin väsähdin. Eli se(kin) jäi siis osallistumatta haasteeseen. HUOH!!!

Sellainen kaatoväsymys painaa, että vain telkkaria tulee tämän netissä surffailun lisäksi katsottua. Tiistaina minulla taas omasta pyynnöstä alkaisi käynnit Mielenterveyskuntoutujien Ryhmätalolla, aluksi oli sovittu tiistai ja keskiviikko käyntipäiviksi. Mutta nyt sekin on kaatumassa puihin koko suunnitelma, kun isäntä pääsi just autoalan kurssille ja sai mahdollisuuden hankkia todella edullisesti sitä kautta kuorma-autokortin. Kurssi alkaa viikon päästä maanantaina ja kestää 8 viikkoa.

Minun Ryhmätalolle meno meinaa kaatua nyt sen takia, kun meillä on vain yksi auto, jolla isäntä kulkisi kurssille ja samalla veisi vanhimman tyttären omaan työssaoppimispaikkaan. No, ei siinä mitään, kyllä minäkin siinä 7-hengen autossa mahtuisin kulkemaan, mutta ongelmana on ekaluokkalaisen kouluun lähtö niinä aamuina. Minä olen ollut kotona 18 vuotta, eli olen aina ollut laittamassa lapset kouluun, eikä varsinkaan tämä ekaluokkalainen osaisi yksin herätä ja laittautua kouluun, vaikkei koulumatka pitkä olekaan. Sattui vielä niin "hyvin", että tytöllä alkaa juuri niinä kahtena aamuna koulu yhdeksältä, ja meidän muiden pitäisi lähteä jo ennen puoli kahdeksaa. Ja taas iso HUUOOOHHH!!!
Aluksi iloitsin, että asia järjestyi niin hyvin, kun Ryhmätalo, tyttären työssäoppimispaikka ja isännän kurssipaikka sattui kaikki samalle suunnalle ja jopa melko lähekkäin, ja alkamisajatkin sopivasti, joten samalla autolla kulkeminen olisi sopinut tosi hyvin. Enpä muistanut, että nuorimmaisen koulu alkaa juuri noina kahtena aamuna yhdeksältä, eikä kahdeksalta, jolloin hänkin olisi päässyt kyydissä, kun sekin koulu tuossa matkanvarrella olisi ollut. PAAH...

Se Ryhmätalo on paikka jossa pääsisin taas tekemään rakastamiani lasitöitä ja kaikenlaista muutakin askartelua, ja lisäksi siellä tapaisi muita samassa tilanteessa olevia.
No, lasitöitähän voisin tehdä kotona omilla välineilläkin, mutta eipä ole kiinnostanut, kun ei siinä niitä vertaisia ole juttelemassa ympärillä. Tai oikeastaan tiffanytöiden teko jäi reilu kaksi vuotta sitten, kun fibromyalgiani alkoi äityä niin pahaksi, etten kyennyt leikkaamaan lasia, enkä seisomaan niin kauaa paikallani, kuin lasitöissä työvaiheet vaatisivat.

No, ensi viikolla ainakin pääsen sinne, mutta jatkolle täytyy koettaa keksiä jotakin. Matka on sen verran pitkä ja koko matka vielä ylämäkeä, ettei tällä kunnolla kävellen sinne kulkeinen onnistu. Jospa kaikki kuitenkin järjestyy..

Mutta nyt saa valitus loppua, ja ihailen hetken vielä tekemisiänne ennen nukkumaan menoa.

Ai niin, ja suur-kiitokset kaikille, jotka olette blogissani vierailleet ja tänne kommentoineet. Se on ainoa asia, joka viime aikoina on jaksanut mieltäni ilahduttaa!

4 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Kaunis pohja sinulla, mutta nytpä ei meinaa saada tekstistä selvää. Pitää ihan rivi kerrallaan rullata tekstiä vaaleampaan kohtaan. Muutamaan kertaan rullailin viimeisimmä postauksesi, mutta osa jäi epäselväksi vielä.

TaijuS kirjoitti...

Oi joi... Mikähän siinä on, kun omassa koneessa teksti näkyy ihan hyvin...
Jos näin on, niin mainitkaa toki, niin vaihdan pohjan miellyttävämpään käyttää.

Sukari kirjoitti...

Pientä piritystä päivääsi, voitit blogini arvonnassa. Laitan sinulle sähköpostia että saan osoitteesi.

TaijuS kirjoitti...

Vooii... Kiitos ja kumarrus! Tämähän on aivan mahtavaa! Osoite on jo tulossa... ;D